torstai, 7. syyskuu 2017

Syksyä

Kesä meni terveyden kannalta hyvin, tai kyllä kaikin puolin muutenkin. Nyt syksyn alkaessakin olen jaksanut hurjan paljon paremmin kuin vuosi sitten. 

Muutaman viikon päästä on taas labrat ja lääkäri. Tuskin mitään uutta tulossa. Interferoninkin kanssa menee taas ihan hyvin ja eosinofiilit on pysyneet kurissa. Katellaan mihin suuntaan tää taas tästä kehittyy. 

lauantai, 24. kesäkuu 2017

Eosinofiliaa vaihteeksi

Sisätautilääkäri eosinofilian takia: eosinofiilit nousseet ja interferoni takaisin käyttöön. Eka piikki toissailtana ja kuumeenhan se pukkasi yöllä sivuvaikutuksena. Tänään edessä seuraava annos ja mahdollisesti seuraava kuumeyö.

Loman alku olikin ollut ihanan helppo. Stressin helpotettua niveletkin ovat yhtäkkiä niin hyvässä kunnossa, että olen pystynyt pitkästä aikaa virkkaamaankin. Mieliala on ollut lomalaisenloistava ja muutenkin on sairaudet melkein unohtuneet. Ja sitten tuli tämä takapakki. Mieliala rojahti kerralla alas, virkkaaminenkaan ei ole maistunut, enkä oikein itsekään ymmärrä, miksi tämä vaikutti muhun niin vahvasti. Yhtenä iltana jopa itkeskelin itsekseni itseni uneen.

Aiemmin interferoni on kyllä sopinut mulle ihan hyvin, minkä nyt taukojen jälkeen on nostanut kuumeen ja pitkäaikaisessa käytössä on tullut kemiallinen masennus. Eli jos nyt pari viikkoa sinnittelen näiden kuumeiden kanssa, ja pyydän tarvittaessa seronilreseptin, niin eiköhän tää taas helpota. Itseä vain häiritsee se että tää meni niin tunteisiin, se ei ole yhtään mun tapaistani. 

tiistai, 30. toukokuu 2017

Viimeisiä viedään

Vähiin käy ennen kuin loppuu. En nyt viitsi vääntää veistä haavassa ja mainita ammatinvalintani hyviä puolia... mutta enää neljä päivää töitä ennen lomaa. :-)

Nyt loppukeväästä olen saanut olla terveenä flunssien osalta, joten epäilyni sisäilmaperäisestä oireilusta ovat ehkä saaneet vahvistusta. Lupustyypin suhteen ei tilanne ole erityisen hyvä, jos ei nyt pahakaan. Niveliä särkee päivittäin ja oikea ranne oli pahimpaan kokeidenkorjausaikaan todella kipeä, mutta tilannetta vähän helpotti, kun aloin kynähommia tehdessä käyttää peukalo-rannetukea. Vähänkin suurempi ponnistelu aiheuttaa myös lihassärkyä ja päänsärkyä suhteettoman väsymisen lisäksi. Tänään järjestelimme koulun ruokalaa ysien kahvitilaisuutta varten, ja pöytien ja tuolien nostelun jäljiltä olen ollut ihan petikunnossa iltapäivän. 

Tilanne siis suunnilleen ennallaan, joten ehkä loman alkaessa ja stressin helpottaessa pääsen pitkästä aikaa taas ihan hyvään kuntoon?

 

sunnuntai, 2. huhtikuu 2017

Ja taas ja taas ja taas...

Viime kerralla kirjoitin, että flunssakierre näyttäis katkenneen. Ja paskat. Sen jälkeen on pidetty taas uusi flunssa, poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri. Hetkeksi paranin, mutta nyt on taas kurkku kipeänä. Turhauttaa.

Olen miettinyt onko edellisten vuosien terveempänä pysyminen liittynyt interferoniin, sehän ehkäisee virustauteja. Vai onko tän vuoden sairastelu osittain sisäilmaperäistä? Vai altistaako oxiklorin flunssille, vaikkei varsinaisesti vastustuskykyä laskeva lääke olekaan? Vai laskeeko oxi mulla interferonitasoa ja altistaa sitä kautta flunssille? Vai onko mulla ollut tänä talvena vain huono tuuri? Ja ennen kaikkea millä konsteilla a) säästyisin flunssilta ja b) ainakin jälkitaudeilta?!

Nivelet on taas ärtyneet, ja ihollakin on nousemassa pari länttiä. Mutta niitten kanssa nyt pärjäisi, jos ei vähän väliä olisi flunssassa... miksen mä saa olla edes terve sairas?!

sunnuntai, 5. maaliskuu 2017

Kevättä kohti

Vaihteeksi taas parempi fiilis.

Hiihtoloman aikana maha osoitti olevansa jo aika hyvässä kunnossa ja suolistokaan ei kiukuttele, kunhan sinne ei nyt silkkaa sipulia tai palkokasveja työnnä. Uniongelmat sain jo ennen lomaa kuriin, kun oikea lääke löytyi ja ahdistus häipyi parin kunnolla nukutun yön jälkeen. Työterveyden kautta kävin pari kertaa psykologillakin, mutta enpä tiedä oliko sille todellista tarvetta, koska nukkuminen oli se, joka olon paransi.

Hiihtoloman etelänmatkalla iho kesti aurinkoa niin kuin normaalilla vaaleaihoisella, eli kun pysytteli pääosin varjossa ja käytti kunnon suojakertoimia, ei uimareissujen aikana ehtinyt palaa. Nivelten kiukuttelu sen sijaan on palaamassa takaisin. Ilmeisesti infektioiden ja antibioottikuurien aikainen lisäkortisoni on kantanut tänne asti, vaikka annos on ollut normaalitasolla jo pari kuukautta. Nyt on taas alkanut ajoittain särkeä peukaloita, etusormia, ranteita ja nilkkoja. Ei pahasti, mutta sen verran, ettei esim. tee mieli pitää kynää kovin kauan kädessä. 

Fiilis on hyvä, ja elämä sujuu kivasti. Töissä jaksan taas hyvin ja flunssakierrekin näyttää katkenneen. (Arvuuttelenpa vaan, liittyykö flunssakierre ja sen loppuminen luokkatilan vaihtoihin, jotka tapahtuivat siihen nähden kiinnostavina ajankohtina...)