Vaihteeksi taas parempi fiilis.

Hiihtoloman aikana maha osoitti olevansa jo aika hyvässä kunnossa ja suolistokaan ei kiukuttele, kunhan sinne ei nyt silkkaa sipulia tai palkokasveja työnnä. Uniongelmat sain jo ennen lomaa kuriin, kun oikea lääke löytyi ja ahdistus häipyi parin kunnolla nukutun yön jälkeen. Työterveyden kautta kävin pari kertaa psykologillakin, mutta enpä tiedä oliko sille todellista tarvetta, koska nukkuminen oli se, joka olon paransi.

Hiihtoloman etelänmatkalla iho kesti aurinkoa niin kuin normaalilla vaaleaihoisella, eli kun pysytteli pääosin varjossa ja käytti kunnon suojakertoimia, ei uimareissujen aikana ehtinyt palaa. Nivelten kiukuttelu sen sijaan on palaamassa takaisin. Ilmeisesti infektioiden ja antibioottikuurien aikainen lisäkortisoni on kantanut tänne asti, vaikka annos on ollut normaalitasolla jo pari kuukautta. Nyt on taas alkanut ajoittain särkeä peukaloita, etusormia, ranteita ja nilkkoja. Ei pahasti, mutta sen verran, ettei esim. tee mieli pitää kynää kovin kauan kädessä. 

Fiilis on hyvä, ja elämä sujuu kivasti. Töissä jaksan taas hyvin ja flunssakierrekin näyttää katkenneen. (Arvuuttelenpa vaan, liittyykö flunssakierre ja sen loppuminen luokkatilan vaihtoihin, jotka tapahtuivat siihen nähden kiinnostavina ajankohtina...)